Aino Ackté (1876-1944) oli aikansa juhlituimpia oopperataiteilijoita Euroopassa ja suomalaisen oopperan uranuurtajia. Aino Acktén vanhemmat, Lorenz Nikolai Achté ja Emmy Strömmer-Achté, olivat kumpikin tulisieluisia musiikkielämän monitoimi-ihmisiä. Aino Ackté aloitti lauluopintonsa äitinsä opastuksella. Jo ensikonsertissaan 17-vuotiaana v. 1893 hän herätti huomiota puhtaalla ja vaivattomalla tekniikallaan. Menestys oli valtava ja jo seuraavana syksynä Aino Ackté lähti Pariisiin, jossa hänet hyväksyttiin parhaana 197 pyrkijästä konservatorioon Edmond Duvernoyn laululuokalle.
Kolmen vuoden opintojen päätyttyä Ackté sai kiinnityksen Pariisin Suureen Oopperaan. Margaretan osa Gounod’n oopperassa Faust oli täydellinen menestys. Aino Ackté lauloi Pariisissa kuusi vuotta. Tänä aikana hän myös siirtyi lyyrisistä yhä dramaattisempiin osiin ja esitti mm. Wagneria. Uransa huipulla ollessaan Aino Ackté kiersi Euroopan eri musiikkikeskuksissa Pariisissa, Lontoossa ja Saksassa suurilla näyttämöillä. New Yorkin Metropolitan-oopperassa hän lauloi vuosina 1904-1906.
Aino Ackté toimi voimakkaasti suomalaisen oopperataiteen hyväksi. Hän oli perustamassa Kotimaista Oopperaa, josta sittemmin tuli Suomalainen Ooppera ja edelleen Suomen Kansallisooppera. Savonlinnassa Aino Ackté järjesti oopperanäytäntöjä kesäisin vuosina 1912-1916 ja 1930. Myös pedagogina Aino Ackté toimi ansiokkaasti.
Julkiset esiintymiset ulkomailla Ackté lopetti jo v. 1913. Suomessa hänen viimeinen oopperaosansa oli Tosca v. 1920 Suomalaisessa Oopperassa. Aino Acktén uran loisto-osia olivat Faustin Margareta, Lohengrinin Elsa, Tannhäuserin Elisabeth, Tosca ja Straussin Salome, joka oli Aino Acktén rakkain rooli.
